Rulli tekee perjantaina juhlakauden kunniaksi todellista rullihistoriaa. Erikoiskokeita on ennätykselliset 24, jos ja kun kaikki niistä toteutuvat. Määrä on aiheuttanut monenlaista arvostelua, mutta ymmärrystäkin löytyy.
– Kyllähän se kovalta kuulostaa, huokaisee pisteenlaskentavastuun napannut tulokaskuski Vihtor Dänkenstein.
Dänkenstein huomauttaa, että kisakalenteri on raskas nimenomaan tiimien muille jäsenille kuin kuskeille ja Kansainväliselle rullikomitealle.
– Veteraanikuskit lentelevät omilla koneillaan ja asuvat parhaissa hotelleissa lähellä ratoja. Mekaanikot ja rookiekuskit asuvat vähän kauempana eivätkä pääse liikkumaan niin helposti kuin kuskit ja tekevät pitkiä päiviä, Dänkenstein havannoi.
Lisäksi kun kuskit lähtevät kisan jälkeen bankettiin, muulla henkilökunnalla ja pisteiden laskijoilla pitkät työpäivät jatkuvat.
– Mekaanikot, rookiekuskit ja tiimihenkilökunta tarkistavat kimpassa lopulliset pisteet, purkavat rullivälineet, pakkaavat ne ja lähettävät kohti seuraavaa paikkaa, johon he itsekin menevät taas tavaroita vastaanottamaan. Siellä pakkaukset puretaan ja kootaan kamat uutta rullia varten, Dänkenstein paljastaa.
Rullikotiläksynsä tehnyt Dänkenstein arvioi, että alkaessaan intohimoiseksi rullikatsojaksi 10 vuotta sitten, rullisirkus oli jopa rankempi kuskeille kuin nykyään, vaikka ensimmäisessä rullissa osakilpailuja oli alle 24.
– Joka kisan välillä oli pitkiä pit stoppeja, jotka kestivät vähintään 2-4 tuntia. Sitä ei rajoitettu mitenkään. Silloin oli kaksi tiimiä, Zastava ja Trabant. Kuskit lensivät kisan jälkeen Sveitsiin Wadan testeihin ja jatkoivat sen jälkeen bankettiin. Se oli aika raskasta, Dänkestein reflektoi.
Dänkensteiniltä tulee kuitenkin lopulta ymmärrystä pidemmälle rullille.
– Koska tämä on matkustussirkus ja myös globaali sirkus, meidän täytyy varmistaa sen ja siinä mukana olevien ihmisten hyvä rulli. Se, että olen mukana on aika iso julistus kaikkien aikojen talvirullin puolesta. (RTT)